Valjakkokoirien jalostus
Riitta Kempe, MMT, Tutkija
Jalostuksella voidaan parantaa vain perinnöllisiä ominaisuuksia. Jos ominaisuus ei ole perinnöllinen, sitä ei voi jalostaa paremmaksi. Valjakkoajajalla on siis oltava jonkinlainen käsitys tai kokemus valjakkokoirien perinnöllisistä, suotuisista ominaisuuksista, mutta myös ei-toivotuista, karsittavista perinnöllisistä ominaisuuksista. Se millainen on “paras” valjakkokoira, riippuu koiran tehtävästä ja ympäristöstä. Valjakkokoiria on valittu useita sukupolvia kahteen eri suuntaan, pitkiä matkoja juokseviin koiriin ja sprinttikoiriin, minkä seurauksena ne ovat geneettisesti erilaisia valjakkokoiratyyppejä (Huson et al. 2010).
Valjakkokoiran keskeisiä jalostettavia ominaisuuksia ovat: nopeus ja kestävyys, koko, rakenne ja sen kestävyys, askelluksen ja ravin tehokkuus, turkin paksuus, lämmön- ja kylmänsietokyky, luonteen kovuus ja työmotivaatio, käyttäytyminen toisia koiria ja ihmisiä kohtaan, ruokahalu ja rehun hyväksikäyttökyky sekä terveys. Pitkään työ- tai kilpauraan pystyvä, terve, hyväluonteinen (sosiaalinen, rohkea, itsevarma, kohtuullisen kova) ja helposti käsiteltävä valjakkokoira, jolla on erinomaiset tulokset suorituskykyyn liittyvistä ominaisuuksista on hyvä valinta jalostuskoiraksi. Käytännössä vain testattuja johtajakoiria käytetään jalostukseen, koska niiden merkitys valjakon suorituskykyyn on todennäköisesti jopa 70-80 %. Johtajakoirien johtajina juoksevien jälkeläisten lukumäärä on lähes kolminkertainen verrattuna sellaisten valjakkokoirien jälkeläisiin, jotka eivät ole johtajakoiria (Conn 1991).
Koiriin, jotka ovat osoittaneet kykynsä huipputasolla siinä kilpailussa tai työtehtävässä, joka on tavoitteesi, kiteytyy todennäköisemmin ne ominaisuudet, joita tarvitaan kyseissä tehtävässä tai voittamisessa. Työmotivaatiota parannettaessa tavoitellaan koiraa, joka vetää koko ajan tasaisesti vetoliinojen löystymättä. Koira ei myöskään saa pysähdellä tai hakea taukoa oma-aloitteisesti eikä sillä saa olla työskentelyä häiritseviä sijaistoimintoja. Tasapainoinen rakenne ennaltaehkäisee rasitusvammojen syntyä ja tekee liikkeistä taloudelliset. Jos rekikoiran liikkeissä on epäpuhtautta, se väsyy muita nopeammin. Virheelliset liikeradat tulevat parhaiten esiin ravissa. Rakenneominaisuuksilla on tyypillisesti melko korkeat periytymisasteet, joten huonorakenteista koiraa ei kannata käyttää jalostukseen. Toisaalta pienistä rakennevirheistä pääsee helposti eroon korjaavan parituksen avulla. Korjaavan parituksen idea on etsiä kumppani, jolla kyseinen ominaisuus on selvästi parempi.
Koiran kestävyys on hyvä, jos se juoksee koko työpäivän tai kilpailumatkan hyvin. Jalostukseen käytettävien safarikoirien olisi hyvä pystyä juoksemaan noin 200 km:n matkoja. Kilpailutuloksista runsas voittojen määrä kertoo valjakkourheiluun sopivasta luonteesta ja suuri sijoittumisprosentti kuvastaa koiran tasaisuutta ja kilpailuvarmuutta. Tulosten puuttuminenkin on tärkeä tulos, joka usein sulkee koiran pois jalostuskäytöstä. Koiran oman tuloksen lisäksi, tulee huomioida sen vanhempien ja sisarusten tulokset. Niidenkin tulisi olla keskitasoa parempia, mieluiten huipputasolla saavutettuja tuloksia.
Älä käytä jalostukseen koiria, joilla on perinnöllinen sairaus tai mikä tahansa ei-toivottava ominaisuus. Valjakkokoirilla esiintyviä karsittavia sairauksia ovat mm. epilepsia, autoimmuunitaudit, kilpirauhasen tai munuaisten sairaudet ja silmäsairaudet kuten PRA. PRA ja AHE (alaskan husky encephalopathy) kantajat voidaan karsia geenitesteillä. Kurkunpään pareesi (laryngeal paralysis, ”wheezers”) kulkee tiettyjen sinisilmäisten koirien suvuissa, minkä vuoksi kahta sinisilmäistä koiraa ei suositella paritettavaksi keskenään. Selkäsairauksista spondyloosi ja välimuotoinen lanne-ristinikama (LTV) ovat yleistyneet viime vuosina useissa roduissa, joten luuston kuvaaminen on suositeltavaa jalostuskoiran terveyden varmistamiseksi. Muita jalostuksesta hylkääviä, ei-toivottuja ominaisuuksia ovat aggressiivisuus toisia koiria tai ihmisiä kohtaan, arkuus ja taipumus ylikuumenemiseen, koska ongelman taustalla on perinnöllinen alttius.
Sukusiitos tarkoittaa keskimääräistä läheisempää sukua olevien koirien paritusta keskenään. Sukusiitos yhtenäistää eläinten ilmiasua ja saattaa tuoda joitakin yhteisen esi-isän piirteitä jälkeläisiin. Yleensä se ei kuitenkaan toimi hyvin käyttöominaisuuksien kohdalla. Lisäksi sukusiitos vähentää perinnöllistä vaihtelua ja heikentää valjakkokoiran tärkeitä elinvoimaominaisuuksia (terveys, vastustuskyky, elinikä, hedelmällisyys). Haitallisen sukusiitoksen rajana pidetään 10 %:ia. Sukusiitoksen välttäminen edellyttää parituskumppanien sukutaulujen tutkimista 4-5 sukupolvea taaksepäin. Valjakkoharrastajien käyttämiä sukutauluohjelmia ovat: Trekkhundregisteret, Racedog.org, dogtec.com, pedigree4dog.net.
Vinkkejä jalostuseläinten valintaan
- Aseta selkeät jalostustavoitteet
- Älä anna tunteiden hallita jalostuspäätöksiäsi
- Tunne jalostettavat ominaisuudet
- Valitse koirat pitkään huipulla menestyneistä kenneleistä
- Valitse koiria, jotka ovat juosseet huipputasolla kilpailua, jotka haluat voittaa (tai vastaavia kilpailuja)
- Valitse johtajakoiria johtajakoirien tuottamiseen
- Valitse testattuja koiria mieluummin kuin testaamattomia sisaruksia tai sukulaisia
- Valitse koiria, joilla on paljon menestyneitä täyssisaria tai lähisukulaisia
- Erinomaiset jälkeläisnäytöt omaava jalostuskoira on varma valinta
Kuva 1. Jalostus on koko kennelin tai populaation perinnöllisen tason parantamista suorituskykyyn, terveyteen ja luonteeseen liittyvien ominaisuuden suhteen. Tavoitteena on, että seuraava sukupolvi ovat vanhempiaan parempi. Tavoite saavutetaan käyttämällä jalostukseen vain keskitasoa parempia koiria seuraavan sukupolven vanhempina.
Kuva 2. Sukulaisista saatava tiedot ovat sitä luotettavampia, mitä läheisempi sukulaisuussuhde on. Kuvassa on koiran jalostusarvostelun kannalta tärkeimmät sukulaiset, joiden tietoihin kannattaa perehtyä. Mitä kauemmas sukutaulussa mennään, epävarmuus sukutaulunarvostelussa kasvaa.
Kuva 3. Huson et al. 2010. Työmotivaation arvostelussa kiinnitetään huomiota vetoliinoihin ja kuinka tiukalla koira ne pitää. Tavoite on, että koira vetää koko ajan tasaisesti eivätkä vetoliinat löysty.
Viitteet
Conn, J.S. 1991. Analysis of pedigree information on the open class North American Sled Dog race, 1980-1991. Highland Kennel PO Box 127, Ester, AK 99725.
Huson, H.J., H.G. Parker, J. Runstadler, and E.A. Ostrander. 2010. A genetic dissection of breed composition and performance enhancement in the Alaskan sled dog. BMC Genetics 11: 71
Ojuva, J. (toim.) 2018. Eläinten hyvinvointi matkailupalveluissa. Vinkkejä ja hyviä käytäntöjä lappilaisten matkailueläinten hyvinvointiin. Lapin ammattikorkeakoulu, Rovaniemi. Sarja D. Muut julkaisut 4/2018. Saatavissa osoitteessa: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/elma/files/2018/11/ELMA_Opaskirja_Suomi_Kaikki_osiot_1-6.pdf